Juupelis juu, eikä tännekään saa mitään aikaiseksi kirjoittaa. Olen säikähtänyt sitä, ettei oikein jaksa elää tätä elämää niin kunnolla kuin haluaisi. Arki vie voimat. Mutta kovasti täytyy harata vastaan. Ikä varmaan vaikuttaa siihen, ettei ole niin jaksavainen kuin ennen. Olen jopa tosissaan harkinnut kerrostaloon muuttoa, että saisi lojua sohvan nurkassa toimettomana. Ei se taida olla ollenkaan hyvä ajatus.

Tänään tytär tippui ratsastustunnilla ponin selästä, "ilmat meni pihalle" ja tytär säikähti kunnolla. Luultavasti tuo ei vie haluja jatkaa ratsastustunneilla käymistä. Itse kävin samaan aikaan koirien kanssa lenkillä ihaillen Villalan upeita maisemia ja satumetsiä, joita siellä vielä toistaiseksi on. Ja erityisesti pidän alueen rapakivestä, se muistuttaa lapsuudestani Ylämaalla.

Sateet ovat lilluttaneet pihan kamalaksi mutavelliksi, nyt on muutama aste pakkasta, jospa se siitä. Aamulla maa oli valkoinen, yöllä oli satanut sentin lunta.