Katselen ja ihmettelen.

Taasen on aika kulunut kuin siivillä lentäen. Töissä kuluu aika opetellen koko ajan jotain uutta ja kotona illat kuluu puita pilkkoen ja pinoten ja kaikkea muuta puuhaten. Lapsien koulu loppuu huomenna: haemme vain todistukset ja laitamme kutosluokkalaiset "pellolle". Poikani lähtee ensi syksyllä yläkouluun, hui sentäs. Iso jätkä jo.

Vuohet ovat jatkaneet tavanomaista karkailuaan tarhasta aidan yli, ali ja läpi. Olen pitänyt niitä joka päivä lieassa pari tuntia, kun eivät tuossa ruohotarhassa kestä puoli tuntia pidempään. Olisiko pitänyt suosiolla tehdä se kaksimetrinen verkkoaitaus?

Kanoista kolme on kuollut mystisesti, eräs niistä oli lempikanani Iiris, joku tauti taitaa niitä riivata. Kukko pitää vaihtaa, ennenkuin antaa kenenkään alkaa hautomaan, mutteivat nuo tuonne tarhaan ole edes yrittäneet hautoa. Kana haluaa rauhallisen piilopaikan haudontaan mieluiten kanatarhan ulkopuolella, mutta nyt ei meillä onnistu: meille on pesiytynyt eräs kolliherra, joka on osoittanut kiinnostusta kanoihin, ruokailumielessä. Ostin sille kissanruokaa, ja yritän pitää sen vatsan täytenä, ettei se yritä kanatarhaan. Kanoja se ei ole tappanut, ne on kuolleet väkivallattomasti.

Kanalassa oli iso rottaongelma, ne olivat jo niin kesyjä, etteivät lähteneet ihmistäkään karkuun. Koirien kanssa yritimme niitä jahdata, muttei onnistunut. Oli lopulta käytettävä myrkkyä, ja se taisi tepsiä.

Viime kesän kanan haudonnan tuloksena oli kolme nuorikkoa, joita kaikkia luulin kanoiksi. Mutta yksi reppana, joka oli koko ajan lopetuslistalla, osottautui ulos päästyään kukoksi. Se oli ihan kanamainen sisätiloissa, mutta röyhistyi ulkona. Onkohan se kaksineuvoinen ?

Koirista Topi on kovasti vanhentunut ja kangistunut, eikä jaksa lenkkeilläkään enää kovasti, varsinkaan lämpiminä iltoina. Saattaa olla, että sen aika lähteä sateenkaarisillalle on ensi syksynä.

Huomenna lähdemme pääkaupunkiin juhlistamaan serkkutyttöni ylioppilaaksi pääsyä. Onnea Emmille!