Kiirettä piisaa, otin sentäs muutaman kuvan tänne, ettei ihan jää jututtomaksi.

Kävin tänään pojan ja koirien kanssa metsälenkillä. Opetimme Kiiralle luoksetuloa kinkkupalasten avulla. Välillä se toimi, välillä ei. Kerran menimme Kiiraa puiden taakse piiloon, kun se harhautui meidän luota liian kauas, se kerta riitti, näköyhteys pelasi sen jälkeen.

Kiira ojassa.

 

Poika ja Topi.

 

Kiva kalliokohta.

 

 

Lenkkeily kolmen koiran kanssakin sujuu hyvin mallikkaasti. Tosi kätevä tuo vyöhihnatus: kädet saa heilua vapaasti, voi jopa sauvakävellä.

 

Käytiin vielä vuohien kanssa kiertelemässä pajukoita, ne saivat uusia makuelämyksiä.

 

 

Vielä yksi metsäkuva, kyllä siellä ihminen nauttii olostaan ja huolet unohtuupi. Minä uskon metsänhenkiin; menninkäisiin ja haltioihin.

 

Eilen illalla kuulin käen kukunnan ensi kertaa tänä keväänä, laskin 25, liekö nuo nyt tulevia elinvuosia vai vuosia siihen, kunnes pääsen naimisiin. Tai joudun.