No nyt mekin saatamme saada tipuja: veimme eilen 14 munaa ystäväni kanojen adoptoitavaksi. Eräs kanarouva oli asian ottanut tehtäväkseen, toivottavasti rouva kananen jaksaa loppuun asti. Rankkaa se on, kanaa täytyy hätistellä syömään ja juomaan välillä, ettei aivan kuivetu. Meillä ainakin sen ainoan kerran, kun on omat tiput haudottu, kanaemo ei raaskinut paikaltaan poistua. En edes tiedä, söikö se niitä sen nokan eteen tuotuja ruokia, mutta kun nostin sen välillä pois pesästä, se tekaisi niin ison kasan jaskaa, ettei voisi uskoa.

Kiitosta vain kasvattiperheelle, toivottavasti jotain syntyypi.