Kiehuin äsken raivosta: kun tulin lasten kanssa saunasta alakerrasta, sohvallamme istui kyläjuoppomme, pimeässä.
Ennenkuin huomasin sen, juoksentelimme edestakaisin, hakien ihorasvaa jne, ja sytyttäessäni olkkariin valon, ukko istui siinä. Ja minä alasti. Se tässä oli varmaan se inhottavin asia, tällä kertaa.
Tuo ukko nimittäin juttelee välillä niin yököttäviä naimisjuttuja.
Haluan itse päättää, kuka mies minut eevanpuvussa näkee.
Aikani mahtipontisesti hänelle käskettyäni painumaan hevon kuuseen, hermostuin, ja otin ukkoa rinnuksista kiinni, ja vedin ulkorappusille. Hyvä, että hillitsin haluni potkaista se alas rappuja.
Mitä tästä opimme, pidä ulko-ovi aina lukossa. Väärin on se, että ihmiset täällä, juopon kodin ja kaljakaupan välillä, joudumme tuota sietämään.
Ja on se tavattu penkomassa piirongin laatikoita rahan toivossa.
Mitä voi tehdä?
Keräänkö kyläläisiltä adressin, jossa vaadimme saada olla rauhassa, ja kun on selväkausi, viemme sen juopolle?
Kesällä lapset ovat keskenään kotona, mitä jos se ei jätä niitä rauhaan, vaan juttelee niitä naimajuttuja niillekin?
Täytyy kysyä poliisilta neuvoa. Rajavartijat ovat tässä lähellä, mutta nekään ei kovin halukkaasti tule paikalle. Kerran soitin niille, käskivät vain soittaa poliisille. Ja kaipa poliisilla on muutakin tekemistä, kuin poistaa sinänsä vaaraton känniläinen jonkun kodista.

Aamulla satoi onneksi vettä, sain tehtyä tyttärelle lehmäkankaasta mekon

ja kanakassin.




Aloin tänään kerätä kananmunia talteen ja kohta laitan haudontapaikan kanojen ulkotarhaan, jospa joku rouvista innostuisi hautomaan. Kaverini Mari soitti viime viikolla, ja kertoi, että heidän hämäläiset kanansa hautovat innolla. Siitä taas innostuin itsekin, asia oli jotenkin painunut unholaan.

Huomenna pidän "pekkaspäivän", aamulla käyn pitkällä lenkillä koirien kanssa ja puoliltapäivin haen lapset koulusta, ja vien ne hammashoitajalle.
Tässä kunnassa ainakin on hammashuolto aivan retuperällä, jos vertaa kymmenen vuoden takaiseen. Hammaslääkäreille ei vissiin makseta tarpeeksi palkkaa?