Eipä tällä tontilla ole paljon uusia asioita tapahtunut. Tänään lähti 5 kananuorikkoa uuteen kotiin, nyt olisi kotona muuten porukka kasassa,mutta 3 kukkopoikaa on vielä liikaa. Ihania kesyjä poikia, mutta valitettavasti taitaa niiden kohtalo olla pää pölkyllä. Meidän kanalaan ei mahdu kuin yksi kukko.

Illat ovat pimentyneet, ihanaa sytytellä ulos ja kuistille kynttilöitä palamaan. Aikaisemmin tänään illalla ulkona rappusilla istuessani ja kuunnellessani heinäsirkkoja, ajattelin tämän olevan sitä parasta vuodenaikaa. Ei ole kuuma eikä kylmä ja syyspuoli on muutenkin ihanaa vuodenaikaa, vaikka joka vuodenajassa on oma viehätyksensä. Paitsi helteistä en pidä. 30 asteen pakkanenkin on parempi kuin 30 asteen helle. Silloin on sisällä kuitenkin lämmin, muttei kuuma. No ulkona ei viihdy myöskään kauaa kuin pakolliset pakkasella.

Elämä on nyt jotenkin jämähtänyt paikoilleen ja rutiiniin, täytyy kehitellä jotain piristettä. Työ vaan vie niin paljon energiaa, että ahistaa. Kotona tekee pakolliset, mutta missä se on se ELÄMÄ. Miulla on ihanat lapset, ja heidän kanssaan pidetään välillä tosi hauskaa, kylläkin joskus otetaan kovasti yhteenkin. Pienistä asioistahan se onnellisuus syntyy, täytyy vaan aina muistaa huomata ne.

Tytär kokkaili justiinsa paistettua pekonia ja jälkiruoaksi vaniljakiisseliä mustikoilla. Mustikoita täällä riittääkin, pakkanen on ihan täysi. Vaapukka on jo ylikypsää, kohta myös mustikka. Marja-ajat marjoilla ovat ihmeen nopeasti ohi. Aika rientää muutenkin kuin iltamissa. Ja miulla taitaa olla käsissä akkain menopaussi.