Muutinpahan taas blogin ulkonäköä, kun tuolla blogipohjantekijällä on niin paljon hienoja pohjia.

Tässä vuohet nautiskelemassa tämän aamun auringonpaisteesta ulkona.

Se idylli päättyikin melkein alkuunsa, kun hirvimetällä ollut koira tuli pihalle.
Romeo arkana poikana hyppäsi aidan yli mamin luokse, ja koira perään.
Huh huh, luulin jo, että nyt on Romeon loppu tullut.
Vuohi edellä ja koira perässä pyöri tontilla ympyrää, kunnes vuohi tajusi mennä talliin ja minä perässä huutaen niin kovaa kuin jaksoin. Tallissa sain onneksi koiran niskanahasta kiinni. Tulihan se koiranomistajakin paikalle ja sai koiran hihnaan.
Meidän vuohet eivät enää pääse ulos, ennenkuin niillä on korkea verkkoaita, mistä eivät pääse yli.

Pikkukanat Tipi ja Mustikka joutuvat olemaan orrella ja odottamaan vuoroaan pehkuihin isoilta kanasilta.




Vaihdoin tänään koirien kopin sisällykset. Tässä jo uudessa olkipehkussa.

Laitoin kopin pohjalle ensin monta senttiä turvetta: happamuutensa takia se estää pieneliöiden kasvua ja kehitystä, sitten olkea ja lopuksi, kun nuo oljet ovat painuneet, lisään koirankopinkuiviketta nimeltään Rutimix.
Oviverhot on vielä laittamatta.

Ihana ulkoiluilma, tulin välillä laittamaan lapsille ruokaa ja samalla tietokoneelle. Meillä on lasten pääluku tuplaantunut yhdeksi yöksi.

Sukulaistyttö taluttaa Mörköä. Onneksi Mörköä voi vähän antaa lapsillekin talutettavaksi, eikä haittaa vaikka se pääsee irti, Mörön saa yleensä takaisin kiinni. Eikä se tapa kaikkea elävää matkan varrelta.
Muistan itsekin pikkutyttönä, kun meillä ei ollut koiraa, kuinka hauskaa voi koirantalutus olla.

Olen saanut jotain neulottuakin, tässä Ravelrystä saamani malli valmiina.
Kuva nyt on mikä on, mutta onpahan jotain näyttää.
Tuo väri ei ole minun omani, mutta noita lankoja oli riittävästi, ettei tarvinnut kauppaan asti mennä.