Kipeänä kotona: Tytär sairastui viime perjantaina kuumeeseen, itse siinä sivussa poden flunssaa.
Eilen näytti jo siltä, että tauti on ohitse. Mutta viime yönä Tytär oksensi muutaman kerran. Ja taas soitto pomolle, etten tulekaan töihin.
Mikä siinä on, että potee syyllisyyttä siitäkin, että hoitaa kotona sairasta lasta ja työkaverit joutuvat tekemään hommasi. Vaikka se lapsi on elämäsi tärkein asia,......

Maanantaina olimme 2,5 tuntia jonossa päivystävälle sairaanhoitajalle. Pomo kyllä sanoi, että sairasta lasta saa hoitaa kotona 3 päivää omalla ilmoituksella, mutta minulla oli terveyskeskukseen muutakin asiaa:
pyysin lasteni isän sairaskertomusta kirjallisena itselleni.
Tänään lääkäri soitti minulle ja kertoi, miten pitää menetellä, saadakseni paperit. Ja käsitin puheistaan, että potilasasiamiehelle kannattaa tehdä valitus, eikä vain muistutus.
Kaikki pitää laittaa ylös, että ruumiinavauspöytäkirjan jälkeen muistaa asioiden kulun. Ja on pidettävä huoli, ettei asia jää hoitamatta.

Nyt vasta tuntuu, ettei oikein jaksa. Lasteni isän veli on myös huonossa kunnossa sairaalassa.
Mietin anoppini jaksamista ja itselläkin paha olo vatsassa senkuin puristaa entistä enemmin.
Täytyy varmaan ottaa yhteyttä johonkin kriisijuttuun. Kotona ollessa ajatukset ehtivät lentää.
Pelkään koko ajan, että jollekin sattuu jotakin

Kevät on ihanan pitkällä, kaksi edellistä päivää aurinko on paistanut ja piristänyt mieltä. Vaikka joutuukin olemaan sisällä, aurinko ilahduttaa sinnekin.
Kyllä tämä tästä. Aurinko paistaa risukasaankin.