Tässä taas yksi pipontekele, liian iso kaikille.......

 

Tiistaina tänne satoi lunta, nautiskelimme lumesta koko poppoolla.

 

Piti tehdä uusi numerokyltti, kun Romeo-pukki teloi entisen, mutta se olikin metallia ja pleksiä. Tämän neuloin , kirjoin ja huovutin Huopanen-langasta ja kehykset ovat pihlajaa, pyhää puuta.

 

Nyt meikäläisellä ei ole sitten töitä enää kuin pari viikkoa, loppuvuoden lomailen. Paska suorastaan, varsinkaan, kun jatkoista ei ole mitään tietoa. Toivottavasti pääsen edes kesäksi töihin. Positiivista ajattelua olen yrittänyt ylläpitää, mutta masentaa olla töissä , kun tietää, että se on loppu. Varsinkin, kun työt ovat mukavia ja työkumppanit. Ja palkkatulo säännöllisesti tuntuu ihan makoisalta. Hyvät puolet kotona olemisessakin on, saanpahan saatella lapsia kouluun ja lenkkeillä koirien kera tarpeeksi, mutta jos ekat korvaukset tulevat vasta huhtikuussa, ei paljon naurata.