Tänään on kulunut 2 vuotta lasteni isän kuolemasta.

Flunssa tai yskä piinaa minua: kohta puolitoista viikkoa ilman kunnon liikuntaa. Pimahdan. Taidan mennä hiihtämään, tulkoon keuhkot pihalle. Jotain vähänkin ruumiillista tehdessä tulee hiki kuin pienellä apinalla. Mutta eiköhän se siitä. Kummallisesti liikunnan puute saa hulluksi, sitä on kait jo niin rakennettu sisäisesti, että päivittäinen liikunta kuuluu arkirutiiniin.

Pidin vuohia yhtenä aamuna ulkona, kun oli lupsakkaan lauha aamukeli.

Eihän noista oikein kuvia saanut, kun luulivat kameran olevan jotain herkkua.