Ei vieläkään mitään tietoa hakemastani työstä, alkaa jo mennä pessimismin puolelle. Joku päätös olisi kiva saada.

Kotona töitä kyllä riittää, mutta ajattelin ottaa tänään rennommin. Kävin keräämässä parin litran verran kanttarelleja, koirien kanssa. Hankalaa kaksi söhelöä koiraa vyötäröllä kiinni kävellä metässä, aina menevät eripuolilta puuta ohi. Osasivat sentään olla vetämättä liikaa, nurinhan meikä pökkelö olisi alta aikayksikön.
Suppilovahveroita ei näkynyt.
Selkää ei koske, mutta se on jäykkä: jalat ei nouse entiseen malliin ja muutenkin äkkiliikkeet eivät tunnu mukavilta. Varsinkin nyt, kun olen paiskinut ruumiillista työtä olan takaa.

Eilen illalla pyöräilin yli 9 km lasten koululle vanhempainiltaan, niin huomasin, että reisiä ahistaa olla  housuissa. Meikäläinen ei löydä hyviä farkkujakaan kaupasta: jos reidet mahtuu lahkeisiin, vyötärö on liian iso. Täytyy kait lopettaa liikunta, hehheh. Ei vaineskaan.

Seurailen tässä samalla, kun hirvikärpänen kävelee rinnuksillani. Tiesittekö, että se kävelee takoperin? Minä en.

Mortti ja Vertti Siviän kera hiekkalaatikon jämillä kylvyssä.