Hirvikö?

Ei, vaan Tuhka-vuohi Tyttären kuvaamana.
Tytär on ominut Tuhkan itselleen: se onkin sellainen otus, joka antaa Tyttären roikkua selässä, halailla ja harjata. Siitä voi sanoa kolmen vuoden kokemuksella, että on lapsillekin sopiva lemmikki.
Muut vuohemme ei sitä ole, siis ilman aikuisen valvovaa silmää.

Meillä kävi tänään kylässä nettituttuni vuohifoorumin ja munanetin välityksellä.
Terveisiä vaan Justiinalle!
Nettimaailmasta olen saanut monia uusia tuttuja, joihin en kyllä muuten olisi ikinä tutustunut.
Samanhenkisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, minkä takia asun maalla ja pidän eläimiä.
Ja montaa olen jo tavannutkin.
Täytyy järjestää jonkinlainen vuohitapaaminen, munanettiläisillä oli vasta omansa, sinne en harmikseni päässyt menemään.

Yritin ottaa viikonvanhoista tipuista kuvia, mutta oli jo nukkumaanmenoaika pikkusilla.
Siellä ne kurkkivat Tyyne-emon alta.