Meidän nuoret kanaset hullaantuivat hautomaan. Tässäkin 5 kanaa yrittää suorittaa elämäntehtäväänsä. Käden kun vie lähelle, alkaa kova kirinä ja sulkien pörhistys, mutta vielä ne eivät ole miun kättä nokkineet, kun munia otan niiden alta pois. Mutta aion antaa niiden hautoa tästä eteenpäin. Kumma, miten ne osaavat aloittaa haudonnan, vaikka kaikki räppänät on tilkitty, ne vain tietävät, että kevät on.

Tuhka ja Tilli, 8 vuotiaat mammukat. Nekin nauttivat ulospääsystä.

MIELEKÄSTÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE NÄIN HIEMAN JÄLKIJÄTTÖISESTI!!!!

Pisaroita hevosen kankulla.

Utelias vuohi.

Joulu meni ja uusi vuosi on tulossa. Ja toivottavasti tulee jotain uusia juttujakin. Ainakin voipi niin toivoa.

Sataa vettä, tuulee ja lumi on melkein sulanut kokonaan pois. Aaton aattona ja aattona satoi lunta noin 6 cm ja ilastutti joulupäivänä auringon kanssa joulumieliä.

Pojan rippikouluun liittyvä joulukirkkokäynti unohtui ihan tyystin, kun äiti vain samoili pitkin mettiä koirien kera. Jospa sen voipi korvata jollain muulla kirkkokäynnillä. Kun nuo kirkolliset toimitukset eivät nyt vain ole meillä olleet tapana.

Pukki piipahti meillä aattona, tosin vasta sitten, kun lahjat oli jo jaettu ja äiti oli torkuilla. Lapset olivat tyytyväisiä lahjoihinsa, vaikka niiden hommaaminen jäi viime tippaan.

Itselläni on tällä viikolla 2 kesälomapäivää viime kesältä ja 1 vapaa, niin saan kuuden päivän tauon työstä. Ja saan huilata kunnolla ja tehdä niitä kotitöitä, mitä huvittaa. Pakollisten lisäksi. Huomenna on mentävä kaupunkiin ostamaan pojalle joululahjarahoilla kännykkä ja kyläilemään.

Nyt lenkille tuonne tuuliseen ulkoilmaan. Nyt juuri taivaalta ei tule vettä.

Tänään tytär tippui ratsastustunnilla ponin selästä, "ilmat meni pihalle" ja tytär säikähti kunnolla. Luultavasti tuo ei vie haluja jatkaa ratsastustunneilla käymistä. Itse kävin samaan aikaan koirien kanssa lenkillä ihaillen Villalan upeita maisemia ja satumetsiä, joita siellä vielä toistaiseksi on. Ja erityisesti pidän alueen rapakivestä, se muistuttaa lapsuudestani Ylämaalla.

Sateet ovat lilluttaneet pihan kamalaksi mutavelliksi, nyt on muutama aste pakkasta, jospa se siitä. Aamulla maa oli valkoinen, yöllä oli satanut sentin lunta.

Tyttäreltä murtui viime torstai-iltana ratsastustallilla vasen ranne: käsi jäi hevosen ja karsinan seinän väliin. Päivystyksessä olimme 21.00 aikaan, ja kotona 1.30. Kyllä häntä harmittaa, ettei pääse ratsaille moneen viikkoon. Onhan kättä myös särkenyt, ja elo on hankalampaa yksikätisenä. Äitillekin tulee enemmän hommaa ;) . En muista, milloin viimeeksi olen pessyt tyttäreni hiukset. Aika kuluu nopeasti, ja murtuma ei ollut ilmeisen paha.

Täytyy kehua terveyskeskuksen puhelinpalvelua: jos et halua jonottaa Eksoten linjoilla, voit jättää soittopyynnön. Tosi hyvää palvelua, itsestäni puhelimessa roikkuminen on  tylsää ja rahaa menee. Perjantaina soittopyynnön jättäessäni ei mennyt puolta tuntiakaan, kun hoitaja soitti takaisinpäin. Tosi ystävällinen hoitaja ja asia hoitui hyvin.

Nyt tuli siementäjä, täytyy mennä.

Kiira on jotain kepposta suunnittelemassa, aivan selvästi ilmeestä päätellen.

Kesälomaviikko alkaa olla jo vietetty, ja voin sanoa, että olen reporankana taasen. Ei sitä osaa huilata, kun noita tekemisiä on. Ja melkein kaikki työt, joita ajattelin tällä viikolla hoitaa, rappujen kunnostus ja vessan lavuaarin vaihto esim., jäivät tulevaisuuteen. Hyvin on aika mennyt silti. Kaikenlaista pikkuhommaa tässä on ,jotka eivät edes näy missään, että ne on tehty.

Melkein ihanaa, että sataa, voi hyvällä omallatunnolla istua tässä koneella.