Kiira oli Miehikkälän ryhmänäyttelyssä PN4.

Ihan hyvin meni, taidankin kierrellä vain näitä ryhmänäyttelyitä. Jotenkin nuo suuret, kaikkien rotujen näyttelyt ovat meikäläiselle luotaantyöntävämpiä kuin ryhmänäyttelyt. Tuolla oli ihania metsästyskoiria, eikä mitään pikku fifejä. Ei fifeissäkään mitään vikaa, mutta kehäsihteeriaikoinani sain tarpeekseni mm. villakoirien omistajista. Ja cairnterrierikin oli jo hirmuisen vaativa saada kehäkuntoon. Itse en sitä osannut trimmata kuin olisi pitänyt. Näyttelyasettajalla on suuri vaikutus koiran esiintymiseen. Enää en jännitä näyttelyä niinkuin aikaisemmin cairnin kanssa. Kyllähän se koira hermoheikon emännän tunnistaa.

Ilma on ihana, kävin pojan kanssa ennen pimeää tunnin hiihtolenkillä ja  lisäksi koirien kanssa tunnin kävelylenkillä pimeällä metsätiellä. Kevät tuoksuu ja mieli on vallaton.

Kevät tulee: naapurin lehmänpaskakasat tuoksuvat jo keväiselle. Yksi lempituoksuistani.

Tänään kävin kaupungilla kiertelemässä kirpputoreja ja isossa marketissa, jossa näki paljon ihmisiä. Tuttuja ja tuntemattomia. Maalla on hyvä asua, mutta välillä sitä kaipaa varsinkin noita aikuiskontakteja. Myöhästyinkin lapsien hakemisesta kouluun, kun jäin muutaman ihmisen kanssa suustani kiinni.

Kirpputorilta löysin tyttären kummin tulevalle vauvalle muutaman ihanan 56 senttisen vaatteen. Vauvanvaatteet ovat ihania, mutta onneksi itse ei niitä enää tarvitse hankkia. Joskus olen ihan pikkuisen miettinyt sijaislapsen ottamista, mutta se on käynyt vain mielessä. Eikä yksinhuoltajat varmaan saa sijaislapsia.

Ulkona tuulee ja tuivertaa. Aamun parintuntisen lumentyönnön jälkeen olen lämmitellyt sisällä, miettien josko lähtisi koirien kera vielä lenkille, ennenkuin  haen pojan koulusta. Tarkemmin ikkunasta ulos katsoessani taidan siirtää kävelyä, ehkä huomiseen.

Miina Äkkijyrkkä joutuu luopumaan kyytöistään, ja ilmoitti Facebookissa niitä olevan helmikuun ajan myynnissä, elävinä. Paska juttu, meikäläinen on tällä hetkellä niin varattomassa asemassa, ettei ole toiveitakaan. Kelaan jo mielessäni, kuinka yritän vuokrata peltoa eräältä naapurilta, joka pani äskettäin lehmänsä pois. Ja soitan ja kysyn, aikooko naapuri vielä ensi kesänä tehdä kuivaheinää, vaikkei itsellään ole eläimiä. Mutta ei se nyt auta ottaa mitään lisäeläimiä, kun työpaikasta ei ole hajuakaan, eikä työttömyyskorvauksistaan. Eikä muutamaa tonnia takataskussa lehmiä varten. Ehkä vielä joskus jonain päivänä  voin itselleni sen kyyttölauman ottaa. Kaksikin riittäisi näin alkuun.

Kanaparvessa on se tilanne, että kukko pitää vaihtaa. Erkki-kukko on herrasmies ja muutenkin mukava, mutta liikaa sukua meidän nuorille kanoille, että voisi tipuja niillä haudottaa. Hankala juttu, mutta minkäs sille voi.

Olen ollut jo kaksi kuukautta kotona, enkä ole mitään konkreettista saanut aikaiseksi. Normaalit kotikuviot on hoidettu ja ulkoilu, puun kantoa on saanut harrastaa kovasti. Voisin maalata yhden huoneen katosta lattiaan, mutta se rahan puute estää hiukkasen. Onhan sitä rahaa vielä tilillä, mutta kun ei tiedä milloin tulee lisää, täytyy nuukailla.

Eilen aamulla oli jo pientä kevään haisua ilmassa, lisäksi kun pikkulinnut pitivät jo hiukan ääntä. Niitä ei paljon pakkasilla näkynyt, mutta nyt talipalloilla käy jonkin verran talitiaisia ja hömöjä.

Kiiraa pitää muistutella, miten seurataan nätisti kehässä ja seisotaan paikallaan, lauantaina on se näyttely.

Tässä tytär Mörön kanssa kelkkailemassa, kuvan otti Susku.

Se on sitten pakkaset hiukan laskeneet, nyt ei ole kuin -16°C. Yli viikon kesti ne perhanan kolmenkympin yöpakkaset. Tänään käytiin koirien kera taas kunnon lenkillä. Ja iltapäivällä meinaan mennä hiihtämään Kiiran kanssa, ehkä saan jommankumman lapsen mukaan.

Sitten asiaa PMS:stä: eli siitä kun eukot äkäilee ennen kuukautisia. Ostin ajat sitten luontaistuotekaupasta sellaista tuotetta kuin Menohop noihin oireisiin ja söinkin sitä aika kauan. Kun jäin työttömäksi, en raaskinut sitä enää ostaa itselleni, muutenkin sinne menee kuukausittain sen verran rahaa. No, nyt sitä ollaan sitten kuin itse äkäisyys, kamalaa pidätellä itseään, ettei ihan joka asiasta räjähdä. Voi lapsiparkoja. Täytyy palauttaa tuote omaan valikoimaan, eihän tästä mitään tule.

Viikon päästä lauantaina Kiira on menossa koiranäyttelyyn, ja se aloitti juoksunsa juuri tähän aikaan. Toivottavasti pahimmat päivät ovat nyt menossa, en aio peruuttaa näyttelyyn menoa. Vai onko se kiellettyä viedä juoksuista narttua näyttelyyn?

Kiira

Tänä aamuna pakkasta oli -31°C. Eihän siinä muuta, mutta auto alkaa jo temppuilemaan: bensat tihkuu letkujen liitoksista ulos. Ei olis varaa nyt autoa rempata. Pakkohan se tietysti on, jos korjaustarve tulee, täältä ei kunnolla pääse mihinkään ilman autoa.

Mörkö taas luonnonoikkuna tiputtaa kaiken karvan pois. En kyllä ymmärrä, miten sen luonto antaa tehdä, pahimpaan pakkasaikaan. Juoksuajoistako se johtuu? On sillä jo ihan hyvä uusi pohjavilla paikallaan, mutta silti oudoksuttaa.

Taas näkymää olkkarin ikkunasta. Ihana auringonpaiste, mutta hiihtelyt on hiihdetty pakkasten ajaksi, sukset tökkii niin pahasti, että menee vain hermot. Pitäisiköhän siivota täällä sisällä, että saa kaloreita kulumaan :).

Tytär kävi viime sunnuntaina ratsastamassa -18 °C pakkasessa. Paleltanut ei kuulema yhtään, kun ratsastivat ilman satulaa.

Eilinen näkymä meidän olkkarin ikkunasta, yritin kuvata kaunista huuraa, mutta...

Olen saanut jonkinverran neulottua: kolmet sukat, säärystimet ja lapaset. Tuossa kaksi viimeeksi mainittua, sukat ovat jo maailmalla. Tuo punainen Tempo on ihanan väristä ja tuntuista lankaa, saas nähdä sitten, kuinka se käytössä toimii. Tein nuo itselleni, en vain tiedä, missä noita käytän. Yleensä pidän kotona vain työhanskoja ja kaupungissa käydessä nahkahanskoja.

Pakkasten laskettua olen hiihtänyt, potkukelkkaillut ja kävellyt, ehkä jo liiaksikin. Mutta nyt mennään, kun voidaan, ja huonoilla keleillä vähemmin.