Tämän päivän urakka:

Taas on säästetty muutama satanen, montakin, putkimiehen palkasta. Vaikka kaupungissa jouduin käymään kahdesti hanavaraosien takia, toisella kertaa kyse oli 90 sentin helmiliittimestä. Ostin niitä nyt varastoon. Täytyy tunnustaa, ettei hanan vaihto ollut niin helppoa kuin luulin. Tottumattomalle. Nyt vain tarkkaillaan mahdollisia vuotoja, joita ei toivottavasti tule.

Täytyy järjestellä noita työkaluja vähän paremmin, tunnin verran etsin putkenkatkasijaakin. Kaikki on miehen jäljiltä vielä siellä sun täällä, hänen työkalunsa ja kitararakennustavaransa ovat vielä ympäri ämpäri.

Pojalle tilasin vihdoin lääkäriajan tänään, hän ei ole saanut oikein hyvin nukahdettua kuukauteen. Nyt illalla ei uni tule enää senkään takia, kun pelkää unentulemattomuutta. Sain ajan ensi tiistaiksi, jopa. Kait nuo surut murheineen painaa, ikävä isää.

Helei, täällä ollaan, ja viimeistä lomaviikkoa viedään. Tänään osasin lomailla kunnolla: siskoni vuokrasi firman saunamökin Saimaan rannalla, ja myö vaan syötiin, uitiin ja saunottiin. En edes lenkkeillyt/ pyöräillyt tänään. Eilen oli erittäin ahkera ja helpottava päivä: sain kerättyä traktorikuormallisen kerpputarpeita, lasten avustuksella, ja sain 200 paalia heiniä katoksen alle. Vuohien tallin kestopehku on poistettu, mutta matot on vielä pesemättä.

Eilen keittiön hana katkesi vanhuuttaan ja ilmeisen syövyttävän veden ansiosta. Huomenna on mentävä hanakauppaan etsimään halvinta mahdollista hanaa. Olen joskus kaukoviisaana paikallisesta kierrätyskeskuksesta ostanut pitkävartisen hanan 5 eurolla, mutta se ei liiku altaalta toiselle. Hups tulipas heti kirjoittaessani mieleen, jos sen pelkän hanaosan saisi liitettyä tuohon vanhaan hanaan. No kuitenkin sitä on alettava putkimieheksi. Osaisikohan sitä vaihtaa alakerrasta pieni pätkä vanhaa rautaputkea muoviseen? Ehkei kannata edes yrittää.

Mukavaa juhannusta kaikille!

Meille tuli tänään 4 uutta kanaa ja vaihdoimme kukkomme Mortin Erkkiin.

Tässä Kirsi ja Maija, sekä Erkki.

Sekä Iiris ja Urpu.

Nyt meillä on sitten 10 kanaa ja kukko. Kovaa on kanan elämä, uudet kanat, eikä kukkokaan pääse katon alle nukkumaan, kanatappeluita on jo nähty. Onneksi ei verisiä. Nokkimisjärjestys täytyy selvittää. Tuolla nuo uudet sateessa istuskelevat katon harjalla. Onneksi ei ole luvattu hallaa yöksi, ja kenties nuo menevät vanhojen kanojen perässä katon alle, kunhan vanhat rouvat ovat asettuneet.

Kiira-koira on myös alkanut mitellä johtajuutta kunnolla. Joku ihminen kun menee tarhaan, naisilla melkein aina leikki kääntyy rähinäksi. Topi saa olla aivan rauhassa, onneksi, tuntuu, että siitä on tullut vanhus huononevana kuuloineen ja näköineen. Joku neuvoi joskus, ettei koirien tappeluun pidä puuttua, että saavat välinsä selväksi. Toisen alistuminen ratkaisee riidan, ja toivottavasti asia on sillä selvä. Mutta jos kumpikaan ei anna periksi?

Ollaan juhlittu monta päivää tyttären 9-v synttäreitä. Tässä yksi kakkuversio.

Poika on innostunut mato-onkimisesta. Tämä ahven ei ole edes suurimpia, mitä hän on saanut tuosta meidän likajoesta. Naapurin kissaemolle on joutanut muutama ja harakat vievät pihalta kaiken syötävän.

Jos vain noita kaloja voisi itsekin syödä, nam.

Koiratarhan laajennus alkoi maanantaina kulmatolpan pystytyksellä, aioin jatkaa seuraavana päivänä...

mutta teinkin tuon valmiiksi samana päivänä. Siis koiravalmiiksi, ne pysyvät sisäpuolella, mutta pitäähän tuohon vielä lautaa lisätä jne

Huussi joutui koiratarhan sisälle, se on myös samalla vankka kulmatolppa. Nuo pöllit verkon alareunassa ovat siinä sen takia, että kun koira yrittää kaivautua verkon ali, pölli tuleekin kaivuun jatkuessa aina alaspäin ja estää koiran karun, toivottavasti. Ja ne ovat joskus jääneet pilkkomatta polttopuiksi, eivätpä joutuneet hukkaan.

Tänään kävin Kiiran kanssa taas koirakoulussa, tuo on oppivainen otus. Ilmoitin sen jo elokuussa yhteen näyttelyyn, nyt pitää ottaa selvää, kuinka lapinporokoiria esitetään kehässä. Kuinka meikäläisen näyttelyinnostuksen käy, riippuu koiran arvostelusta ja siitä, pitääkö joka karva olla oikeassa kohdassa kuinka prikulleen. Eli tuntuuko naurettavan missikisoilta.

Tein kuusenkerkkäuutetta. En käytä yleensä koskaan väkeviä, mutta suodattamisen jälkeen tuohon lisään juoksevaa hunajaa, ehkä käytän sitä flunssan ensioireisiin, tai sitten en. Tippa silloin tällöin.

Tänään saatiin koirien kanssa tuhoa aikaiseksi: lehmät, n.20 kpl,karkasivat laitumelta. Elikkä olin lenkillä koirien kanssa, ja käveltiin lehmäaitauksen viertä. Naureskelin parin hiehon ulkonäköä: niillä oli nännikumit sarvissaan suojaamassa muiden kylkiä haavereilta. Kunnes joku lehmistä keksi, että nuo ovat aikas vaarallisen oloisia ja hyppäsi langan yli. Ja muut perässä, mutta ei tietenkään yli, vaan suoraan läpi. Eikun tiedustelemaan omistajien puhelinnumeroa ja soittamaan, että mie ajoin lehmät karkuteille. En voi tunnustaa, mutta olin silti ihan hiukkasen vahingoniloinen: ei nuo lehmät kestä aitauksessaan sen paremmin kuin miun vuohet. Ainakaan näin alkukesästä.